Toki sitten kaikissa töissä ei ole kaikkia tutkintoon vaadittuja tehtäviä. Joissa työpaikassa esim. ruotsin kielen käyttäminen on olematonta, vaikka tutkinnon perusteet sitä olettavat. Näissä tilanteissa tulee sitten miettiä, miten voin tuon kielitaitoni osoittaa, kun se ei normaaleissa työtehtävissä tule esiin. Joskus asia hoituu itse näyttökeskustelussa, jossa joku arvioitsijoista ryhtyy kesken kaiken kyselemään jotain ruotsiksi (itse olen tähän syyllistynyt useinkin). Jos haluaa taas pelata varman päälle ennakkoon, voi näyttäkansioon vaikkapa valmistella jonkinlaisen tyypillisen työkeskustelun ruotsiksi.
Tuolla aiemmassa kirjoituksessa mainitsinkin jo noista laeista, asetuksista tai työpaikan ohjeistuksista. Toki nämäkin voi liittää sellaisenaan kansioon, mutta ne tulisi myös osata. Siksi itse olen usein sanonut tutkinnon suorittajille, että tekevät vaikka ranskalaisin viivoin paperin, jossa on pääkohdat kysytystä asiasta. Tällöin tämä toimii sekä oppimisen välineenä että osoituksena asian sisäistämisestä.
Tutkintotoimikuntien viimeaikainen linjaus on ollut sellainen, että työpaikan arviointi on minimissään riittävä osoitus osaamisesta eikä mitään erillisiä liitteitä tarvita. Henkilökohtaisesti kritisoin tätä; työpaikkoja ja työpaikka-arvioitsijoita kun on moneen lähtöön. Olen nähnyt liian monta arviointipaperia, jonka tutkinnon suorittaja on itse täyttänyt ja työnantaja/vertaisarvioija on vain lykännyt nimensä alle, jolloin osaamisen merkitys on aika olematon. Tiukkapipoisena opearvioijana olen siis yleensä pistänyt tällaiset tapaukset keskustelussa koville ja käynyt jokaisen kohdan juurta jaksaen. Mikäli kansio olisi ollut täydellisempi, olisi keskustelun kestokin ollut lyhyempi eikä joka kohtaa olisi tarvinnut syynätä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti